Yhteistyössä:

Uutisotsikko

Me luovat ihmiset making of

Hei,

Ajattelin vielä lyhyesti esitellä, miten edellinen blogipäivitys syntyi, ja yrittää vähän kommentoida niitä muutoksia, mitä prosessin myötä tuli. Yritän jatkossa tuoda enemmän tällaista “making of” meininkiä, se kun on sikahyödyllistä muille piirtäjille. Ja itsellekin, jos joku antaa kritiikkiä tai kommentoi.

Tää on aika nopealla tahdilla kirjoitettu artikkeli, kun ruoka jäähtyy vieressä. Noniin, nopsaan sitten——


1. Idea. Mulle tuli kova hinku avautua siitä, miten taiteilijat, arvostelijat, ja kuluttajat määrittelee kaikki sarjakuvat (pätee kyllä muuhunkin, mutta pysytään nyt aiheessa) asialuetteloihin ja tavallaan.. on olemassa tarkkoja määritelmiä miten tarinoita tehdään, miten piirretään, mikä on “hyvää” ja “huonoa” tekemistä. Vaikka teos on aina subjektiivinen, oikeasti.


2.  Kirjoittin ajatuksenvirtana itselleni kässärin. Charlie Hebdon verilöyly tapahtui samana päivänä, joten sitäkin kulkeutui mukaan ajatuksenvirtaan. Mulla on huono tapa paasata asioista, mikä näkyy raakatekstissä. “/” tarkoittaa uutta puhekuplaa. Oon oppinut tuon merkitsemistavan runoiluista.

Mietin usein, viitsisikö tätä tai tuota aihetta kommentoida, tai kehtaanko minä nyt opettaa muita ihmisiä vaikkapa sarjakuvakerronnasta / Jospa olen väärässä, mulle suututaan / Mua pilkataan / Kun maailma on täynnä äänekkäitä amatöörejä... niin ei kai meitä tarvita enempää? Loput voi olla hiljaa, että saadaan tähän touhuun joku preussilainen järjestys / Saadaan joku hyvä yleispätevä systeemi. / Tämä tyyppi on auktoriteetti. / Voin sitten nyökkäillä tuon tahdissa. Fiilistellä twitterissä. / En tiedä, ehkä se on sitten tästä vähän kiinni, miten kulttuuri (oli se sitten sarjakuvat, pelit, elokuvat, musiikki, jne) ei ilmaise nykyään mitään / Siis joo, ONHAN sitä, siis erikseen ilmaiseva tavara.. kritiikki, satiiri, jne… / ja sitten on ns. “nollat taulussa” eskapismi, minkä kautta -ironista kyllä- puretaan samoja alkukantaisia tunteita, vaistoja, puhdistetaan mieltä.. eli hankitaan katarsis. / Nollat taulussa-meininki on helpompi ja nopeampi tapa käydä läpi ajatuksiaan, niitä ei tarvitse käännellä, kyseenalaistaa, niistä ei tarvitse keskustella, niitä ei tarvitse kehittää. / Ei tarvitse oppia mitään / Ihmekös se on niin kivaa. Helppoa ja addiktoivaa.  / Joo. Jos ihmisillä ei olisi näin vahvaa viihdekulttuuriaddiktiota, katarsis hankittaisiin perinteisin keinoin… / Silloin länsimaatkin olisi liekeissä / Katso, helppohan se on ongelmamaita syrjiä ja tuomita, ja sitä kautta rinnastaa ulkomaalaiset samaan lokeroon. / Syrjimällä ja polkemalla asiat ei parane. Siellä kun ei ole varaa, aikaa, osaamista, tai varmaankaan ilmapiiriä terveempään tunneilmaisuun. / Kyllä asioita voi kommentoida, ja pitääkin. / Kyllä me kehtaamme opettaa toisiamme / Se on ilmaisua, ja siitä sarjakuvassa on kyse. / Älä turvaudu auktoriteetteihin /  Joten, haasta arkkityypit, riko genremääritelmät / Ei asioiden PIDÄ olla hauskoja tai synkkiä tai kehittää jotain draamankaarta ja (huoh) ANTAGONISTIA / ei terroristia määritellä ulkonäön, saati uskonnon kautta / Tarina ei ole millintarkka koneisto, vaan ajatusta / Älä mietin reaktioita etukäteen / Älä sensuroi itseäsi / älä sensuroi muita

3. Sitten tuli luonnokset. Odotin vähän aikaa (noh, puolitoista päivää) ja rupesin luonnostelemaan kässärin pohjalta sarjakuvaa. Pyrin yleensä pitämään edes pienen paussin ennen seuraavaa työvaihetta, että näkisin edellisen vaiheen uusin silmin. Joskus ei millään malta. Mutta joo, teksti ei toiminut samalla tenholla kuvituksen kera, ja siinä oli muutenkin turhaa löysyyttä.. Joten tein kaksi erilaista sarjakuvaa. En ollut tyytyväinen kumpaankaan, ja sitten piirsin vielä pari paperillista satunnaisia ruutuja ja visuaalisia ideoita, minkä ajattelin sopivan johonkin tiettyyn kohtaan. Näiden suttausten toisellakin puolella on jotain ruutuja.. Kuva on epäselvä, mutta niin on luonnoksetkin. Tästä tuli hurjaa sekasotkua, ja koko blogipäivityksen idea menetti muotonsa. Tämä ei haittaa, koska photoshopilla voi korjata kaiken.

4. Siistiminen tapahtui tietokoneella. Nappasin kaikki luonnokset photoshoppiin ja leikkelin niistä jonkinlaisen tarinan. Tämän jälkeen etsin tekstille paikat ja kirjoitin sen suurinpiirtein nykyiseen muotoonsa. En seurannut vanhaa tekstiä, ehkä korkeintaan idean tasolla.. Tämä on aika normaalia meikäläiselle.. Mulle teksti ja kuva on muokattavaa massaa, sitä pyöritellään ja väännellään, sitä poistetaan ronskisti, vaihdetaan suuntaa, ja siitä oivalletaan jotain uusia juttuja. Melkein aina se, mitä ensimmäisenä teen, menee “hukkaan” (tyhmä sana, ei se oikeasti ole turhaa työtä vaikka te ette sitä näkisi). Jätin pois yhteiskunnalliset jutut, koska minua kiinnosti (ja kiinnostaa) nimenomaan tämä kertovan taiteen tekniikka.

Piirsin koko homman puhtaaksi tietokoneella, ja koska olen viime aikoina tehnyt aika ronskilla tyylillä, halusin välillä taas kokeilla työstetympää, siistimpää jälkeä.

Tein sarjista varmaan kolmeen asti yöllä että saisin sen valmiiksi, mutta Outi sanoi että kannattaa kuitenkin tehdä maltilla (JA NUKKUA). Seuraavana päivänä kun avasin tiedoston uudelleen, tajusin, että se tarvitsee pari lisäruutua (transvestiitin, ja sen ruudun tekstinpätkän, sekä charlie hebdo-viittauksen), ihan jo lukurytmin takia. Aluksi myös kaikki kolme viimeistä ruutua oli samanlaisia pitkiä ruutuja, mutta en tykännyt lukurytmistä ja pilkoin keskimmäisen kahteen osaan (ja keksin sinnekin uudet tekstit).


...Kas noin. Ja edellisessä päivityksessä näette lopputuloksen

Uutisotsikko

Me luovat ihmiset